Kukaan on tuskin voinut välttyä viestinnän ammattilaisille varsin raadolliselta tilannekuvalta: alan työpaikat ovat kiven alla ja yt-neuvottelujen seurauksena leikkuri on viuhunut monessa julkishallinnon organisaation viestintäyksikössäkin. Samaan aikaan viestinnän merkitys on kasvanut ja viestinnän osaamista kyllä ainakin puheissa arvostetaan, mutta kun säästöjä on tehtävä, kääntyy katse helposti niihin toimintoihin, joita ei aina ymmärretä organisaation ydintyönä.
Julkishallinnon viestinnän toimintaympäristö on muuttunut viimeisten vuosien aikana entistäkin haastavammaksi: disinformaatio ja vihainen puhe rehottavat, hybridivaikuttamiseen pitäisi vastata, yhteiskunta polarisoituu, tekoälyn mahdollistama sisällöntuotanto hämärtää entisestään toden ja tarun erottamista, erilaiset kohut ja kriisit leimahtavat salamannopeasti. Yleisöjen huomiosta käydään raivoisaa taistelua – ilman eurojen latomista tiskiin organisaatioiden on vaikea saada viestiään systemaattisesti läpi tavoitelluille yleisöille. Somekenttä on sirpaloitunut ja toisaalta perinteinen media puristunut ahtaalle ja keskittynyt suuriin mediataloihin.
Haastavassa viestintäympäristössä luovimisen lisäksi julkishallinnon viestinnässä pitää noudattaa monia lakeja ja ohjaavia normeja julkisuuslaista saavutettavuussääntelyyn ja samaan aikaan tehdä asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa viestintää. Odotukset ovat korkealla eikä niiden lunastaminen ole helppoa.
Viestintä julkisella alalla on siis erittäin vaativa laji – mutta parhaimmillaan erittäin innostavaa ja palkitsevaa. Olemme julkisen alan viestijöinä aivan keskeisesti ja konkreettisesti edistämässä suomalaisen yhteiskunnan hyvää. Onnistuminen vaatii kuitenkin panostusta ja vahvaa osaamista kaikilla tasoilla aina strategisesta kokonaissuunnittelusta käytännön yksityiskohtien toteutukseen. Jos jokin osa ketjusta sakkaa, tulokset jäävät todennäköisesti vaatimattomaksi.
Onkin tärkeää edelleen edistää ymmärrystä paitsi viestinnän merkityksestä, myös sen vaatimasta erittäin monipuolisesta osaamisesta. Viestinnän työmäärä on lisääntynyt ja tehtäväkenttä laajentunut (ks. Viesti ry:n trendikatsaus), ja meidän on tarpeen yhteisten keskustelujen kautta kirkastaa sitä, mikä on viestinnän ammattilaisen rooli, potentiaali ja työnkuva – ja mihin taas olisi järkevää käyttää vaikkapa tekoälyä. Jos viestinnän tehtävät laajenevat markkinointiin, HR:ään, vuorovaikutuksen fasilitointiin tai vastaavaan, tämän pitäisi näkyä myös resursseissa.
Uskon, että yhdessä me julkisen alan viestijät olemme vahvempia. Voimme oppia toisiltamme ja antaa ja saada vertaistukea. Yhdessä piirrämme myös isoa mutta tarkkaa kuvaa viestinnän ilmiöistä suhteessa varsin ainutlaatuiseen toimintaympäristöömme.
Oma verkostomme on näinä aikoina entistäkin tärkeämpi, kun meitä viestijöitä ja viestinnän työtä haastavat niin maailman myllerrykset kuin oman yhteiskuntamme ja viestinnän toimintaympäristön kehityskulut. Tarvitsemme paitsi jatkuvaa osaamisemme kehittämistä, myös uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Siksi JAT on olemassa: meitä julkishallinnon viestijöitä varten, ja lopulta koko yhteiskunnan eduksi. Lämpimästi tervetuloa jäseneksi, jokainen julkisella alalla työskentelevä viestijä!
Johanna Ursin
JAT ry:n puheenjohtaja
