JATin hallitus on myöntänyt kunniajäsenyyden pitkäaikaiselle JATin jäsenelle ja hallituksen jäsenelle Jari Seppälälle.
Alkuvuodesta eläköityneellä Seppälällä on pitkä kokemus julkissektorin viestinnästä ja sen kehittämisestä.
Hän on muun muassa toiminut Tampereen kaupungin viestintäpäällikkönä ja -johtajana sekä Kuntaliiton viestintäjohtajana ja erityisasiantuntijana.
Lue Seppälän mietteitä viestinnän vuosikymmenten varrelta alla olevasta blogista.
Merkityksellistä viestintätyötä
”Otatko sanelukoneen vai kirjoituskoneen?”
Näin varustettiin Tampereen kaupungin tuoretta viestintäpäällikköä syksyllä 1987. Toimittajana olin tottunut kirjoituskoneeseen, joten enpä sortunut sanelemaan.
Kaikki tiedämme, kuinka viestintävälineiden kehitys on laukannut tuon valinnan jälkeen. Nettisivut avasimme Tampereelle keväällä 1994. Nyt palvelut ja kaupat ovat aina taskussani. Eläkkeen haku onnistui – tietysti – sujuvasti netissä.
Viestijän työ on tarjonnut mielenkiintoisen, uudistuvan välineistön. Samalla kuitenkin myös työn sisältö on kehittynyt varmaankin keskimääräistä julkisen hallinnon virkatyötä enemmän. Monipuolinen toteuttava työ on laventunut entistä merkittävämmin myös itse toimintaa sparraavaksi ja kokonaisuuksia edistäväksi työksi, joka vaikuttaa vahvasti muiden tekijöiden rinnalla kehitykseen.
Minut toivotettiin heti aloittaessani tervetulleeksi Tampereen kaupunginhallituksen ja johtoryhmän kokouksiin. Ei siellä ollut tarkoitus juurikaan ottaa kantaa asioihin, mutta silläkin oli merkitystä, että tiedottaja oli näkyvissä. Ehkä päättäjät tulivat ajatelleeksi, että asioista pitää viestiä ja miltä asiat näyttävät julkisuudessa – muutoinkin kuin vitsaillessaan tyyliin ”älä nyt Jari kirjoita tätä lehteen”.
Nyt on selvää, että kaikki viestivät kaiken aikaa. Jossain määrin on saatu sovittua, että kesken suljettujen kokousten ei tviittailla, mutta muutoin keskustelu kansalaisten kanssa on toivottavaa ja mielipiteitä voidaan kerätä valmisteluvaiheessa monilla välineillä.
Enemmistö kunnanjohtajista kokee sosiaalisen median osaksi työtään ja vuorovaikutustaan kuntalaisten kanssa. Vielä on kehitettävää siinä, miten eri sektorien valmistelijat voivat, ehtivät ja viitsivät keskustella asukkaiden ja sidosryhmien kanssa ideoista ja työn alla olevista asioista.
Juuri nyt tuntuu ehkä haljulta mietiskellä viestinnän merkitystä, kun Euroopassa soditaan. Tai ehkä juuri päinvastoin: viestintä on entistä tärkeämpi tekijä hyvässä ja pahassa, kehityksessä ja tuhoamisessa.
Korona on ollut monien muiden ohella myös viestijöiden tulikoe – se kriisi, jota emme odottaneet, kun päivitimme lukuisia kriisiviestintäsuunnitelmiamme.
Meidän tehtävämme viestijöinä on avata todellisuutta, näyttää ja tukea viisaita valintoja, käyttää kieltä, ääntä ja kuvaa niin kuin vain me sen parhaiten osaamme.
Tiedottajan työ on reaaliaikaista ja samalla hyvin pitkäjänteistä. Pienillä askelilla hivutamme eteenpäin avoimuutta, faktakeskustelua, elinvoimaa ja yhteistä hyvinvointia. Tässä työssä ei synny monumentteja tai edes siltarumpuja jälkipolville, mutta sitäkin merkittävämpiä henkisiä liikahduksia, kuin mannerlaattojen vakaata liikettä.
Liikutellaan edelleen maailmaa paremmaksi. Samalla on syytä pitää mielessä pienet käytännön työt kuten ensimmäisen tiedotustilaisuuteni opetus: tiedottajan on opastettava toimittajat oikeasta ovesta paikalle ja laskettava, että kahvikupit riittävät.
Jari Seppälä
